sellaisen seksuaalisen heitätymisen lahjan johon nuorena oli taipumuksia. Kyvyn heittäytyä intohimon vietäväksi.

Eilen näin vilaukselta jotain elokuvaa jossa oli eroottisia kohtauksia. Mies katsoi toimintaa toiselta kanavalta joten en sitten voinut katsoa sitä leffaa kunnolla, mutta ne pienetkin viitteet kyllä kiihottivat. Erityisesti ajatus siitä, että ne elokuvan kaksi naista joiden välillä oli latausta, olisivat rakastelleet, en tiedä kävikö niin, koska en voinut kattoa sitä leffaa kokonaisuudessaan.

Seksuaalinen haluni ei siis ole kadonnut. Suhde omaan mieheen on häiriintynyt, ja ehkä sitä kautta yleisemminkin miesten vetovoma on laimentunut. En oikein kestä ajatusta että minuun tunkeudutaan, että mussa liikutaan, että olen väline, jonka avulla joku toinen saa nautinnon. Siksi en pysty itsekään nauttimaan.

Pelko liittyy eniten itse yhdyntään, koska halausta läheisyyttä kaipaan kyllä. En vaan voi esim illalla pyytää että mies pitäisi minua kainalossa. Miehelle halaus ei riitä. Sen rupeaa heti tekemään mieli seksiä ja jos se ei sitä saa se kokee että pihtaan ja muuttuu ärtyneeksi. No kai mä  sitten pihtaankin. Myös sellaisia tilanteita on, että minun tekee mieli seksiä, mutta kun mies sitä pyytää, en anna. Näitä ihmettelen.

Tällä hetkellä seksi ei ole minulle sitä että kaksi ihmistä hoitaa yhdessä toisiaan. Minä koen sen aina niin että mies tyydyttää minua vain siksi että saisi itse tyydytyksen. Että on ihan sama kuka siinä olisi kunhan hän vaan saa laueta. Minä tarvitsen rakastumisen tunnetta nauttiakseni seksistä, mies ei ei tarvitse. Siksi mulla on kokoajan tunne että mies käyttää minua hyväkseen. Olen kätevä seksipalvelun tarjoaja, koska olen kotona ja virallisesti vihitty ja siksi periaatteessa aina saatavilla.

Juuri nyt haluaisin seksiä. Ehkä seksin ajatteleminen ja siitä kirjoittaminen lisää mielitekoa. Siksi tätä pitää tehdä lisää, pitää ajatella ja kirjoittaa. Ehkä se mielenkiinto lisääntyy näin myös omaa miestä kohtaan. Toivon niin. Juuri nyt voisin kuvitella että rakastelisin hänen kanssaan.